Kopioi artikkelin PDF-versio
Kopioi artikkelin PDF-versio
Lähitulevaisuudessa laajakaistaisen langattoman tietoliikenteen ja elektroniikan pakkaustekniikan nopea kehitys antaa mahdollisuuden rakentaa pieniä, käyttäjäystävällisiä ja edullisia laitteita, jotka havainnoivat ympäristöään, kommunikoivat keskenään ja käyttäytyvät älykkäästi. NetWalk-projekti tutkii puettavien tietokoneiden arkkitehtuureja, implementointia ja ohjelmistoja, erityisesti puettavien tietokonelaitteiden käyttöliittymiä ja sovelluksia.
Puettava tietokone ei ole tarkoitettu samanlaiseen informaation käsittelyyn kuin esimerkiksi pöytätietokone, kannettava tai kämmentietokone. Puettava tietokone on aina käynnissä ja tarkkailee ympäristöään ja käyttäjää. Se toimii autonomisesti syöttäen informaatiota käyttäjälle tilanteen mukaisesti. Käyttäjän ei tarvitse erikseen ottaa laitetta esille ja käynnistää sovellusta jonkin tehtävän tekemiseksi. Hyvä puettava tietokone voisi vastata mukana kulkevaa sihteeriä, joka on aina valmiina palvelukseen ja myös omatoimisesti kertoo merkittävistä asioista. Sovelluksia näille laitteille on olemassa varsin vähän. Ne ovat vielä kehitysvaiheessa, koska sopivia laitealustoja ei ole ollut saatavilla.
Paikallisen prosessointikyvyn tarve riippuu suuresti sovelluksesta. Jos laite on tehty jotain tiettyä yksinkertaista toimintoa varten, esimerkiksi säätämään vaatetuksen ilmanvaihtoa, prosessoriksi riittää pieni mikrokontrolleri. Usein kuitenkin alkuoletuksena on, että sovellukset hyödyntävät pöytätietokoneista tuttuja ominaisuuksia, kuten verkkoyhteyksiä ja multimediaa. Tällöin minimivaatimuksena on PC-tasoinen keskusyksikkö. Käyttöjärjestelmänä käytetään Linuxia ja Windowsin eri versioita. Jos halutaan mobiilia virtuaalitodellisuutta tai kehittynyttä lisättyä todellisuutta, tarvitaan lisäksi nopea 3D-kiihdytin normaalin laskentakapasiteetin lisäksi.
Samoin kuin prosessorin nopeus, riippuu kommunikaatioyhteyden nopeusvaatimus sovelluksesta. Suuri osa sovelluksista on erilaisia kommunikaatiojärjestelmiä. Monissa tapauksissa tullaan toimeen GSM lyhytviesteillä tai hitailla GSM datayhteyksillä. Ne ovatkin nykyisin ainoat vaihtoehdot, jos liikutaan laajalla alueella. Internet-pohjaiset sovellukset vaativat huomattavasti nopeamman datayhteyden toimiakseen joustavasti. Rajoitetulla alueella voidaan käyttää langattomia lähiverkoja. WAP-pohjaiset sovellukset jäänevät väliaikaiseksi ilmiöksi ennen nopeitten globaalien yhteyksien yleistymistä.
Jossain määrin tiedonsiirron nopeusvaatimuksia voidaan korvata mukana kannettavalla tietovarastolla. Kaikki tieto, joka vaihtuu hitaasti, voidaan tallentaa puettavan tietokoneen levylle ja päivittää aina, kun ollaan yhteydessä työpaikan tai kodin nopeaan lankaverkkoon. Esimerkiksi karttasovelluksissa ei karttapohjaa kannata siirtää tiedonsiirtolinkin yli vaan kantaa laitteen mukana.
Valvova käyttöliittymä
Koko idea asuste-elektroniikassa on rakentaa käyttöliittymiä, joita liikkuvan käyttäjän on helppo operoida. Tällöin on hyvä, jos kone pystyy autonomisesti mittaamaan käyttäjän tilaa ilman, että käyttäjän tarvitsee konetta erikseen komentaa. Kone voi mitata sijaintia, liikettä, fysiologisia signaaleja ja ympäristön tapahtumia. Käyttöliittymän pitäisi olla yhtäaikaisesti aina esillä ja poissa tieltä. Näkökenttään on vaikea tuoda kuvaa ilman, että se häiritse normaalia toimintaa. Puheentunnistukseen ja puhesynteesiin perustuvat käyttöliittymät ovat tässä mielessä parempia. Tekstin syötössä ei tosin ole näppäimistölle löytynyt hyvää kilpailijaa. Puettavassa koneessa on syytä olla pienikokoinen näppäimistö kiinnitettynä sellaiseen paikkaan, että sitä on helppo käyttää yhdellä kädellä.
Asuste-elektroniikan tulisi olla niin pientä, että se häviää muuhun vaatetukseen. Käyttäjän täytyy kokea, että järjestelmän tuoma hyöty on suurempi kuin laitteen kantamisesta aiheutuva vaiva. Nykytekniikalla rakennettu puettava (multimedia) tietokone painaa pari kiloa. Turhia ominaisuuksia karsimalla paino voitaisiin pudottaa murto-osaan. Onhan esimerkiksi Nokia kommunikaattorissa lähes kaikki tarvittava tekniikka mukana, vain ulkomuoto tulisi suunnitella toisesta lähtökohdasta.
Suurin osa puettavan tietokoneen painosta on akkuja. Kiinnittämällä erityistä huomiota tehonkulutuksen minimointiin voitaisiin akkujen määrä vähentää ehkä neljäsosaan. Tällöin joudutaan luopumaan standardi PC-ratkaisuista ja käyttämään pienlaitteisiin tarkoitettuja arkkitehtuureja.
Silmikkonäytöt
Näyttölaitteena käytetään normaalisti silmikkonäyttöä, pientä toisen silmän eteen ripustettua virtuaalinäyttöä. Virtuaalinäyttö on laite, jossa noin neliösentin kokoinen näyttö suurennetaan optisesti, jolloin käyttäjä näkee sen normaalikokoisena kuvaruutuna noin puolen metrin etäisyydellä. Näyttöyksikkö on tavallisesti sen verran kookas ja painava, että se täytyy kiinnittää päähän pannalla tai päähineellä, jotta se pysyisi riittävän tukevasti paikoillaan silmään nähden.
Näyttölaite voi olla joko suljettu tai läpinäkyvä. Suljettu näyttö peittää osan silmän kuvakentästä. Siitä ei välttämättä ole haittaa, koska toinen silmä näkee vapaasti ja silmien kuvat yhdistyvät aivoissa. Stereonäkö ja syvyysvaikutelma tietenkin katoavat. Läpinäkyvän näytön kanssa ei ole tätä ongelmaa. Molemmat silmät näkevät ulkomaailman, toinen suoraan ja toinen puoliläpäisevän peilin läpi.
NetWalk-projektissa käytetään kaupallisesti saatavissa olevien näyttölaitteiden ohella myös itse rakennettuja silmänäyttöjä. Planarin AMEL (ks. kuva) perustuu elektroluminesenssikomponenttiin. Se on läpinäkyvää tyyppiä. Näyttökomponentin kuva on kirkas ja lisäksi puoliläpäisevään peiliin on yhdistetty polarisaatiosuodattimella toteutettu portaaton himmennin taustavalon säätämiseksi. Elektroluminesenssiteknologian hyvänä puolena on laaja lämpötilan sietoalue. Miinuspuolena on puolestaan korkea toimintajännite sekä suuri tehonkulutus.
Markkina-alueina ovat vaativien ympäristöolosuhteiden sovellukset, kuten militäärilaitteet, palo- ja pelastustoimi sekä viranomaiskäyttö. Kuvan näyttölaite on yhdistetty komposiittikypärään ja toimii impulssitutkaan perustuvan miinaharavan näyttölaitteena.
Myös kaupallisesti on saatavilla muutamia erilaisia käyttötarkoitukseen sopivia laitteita. NetWalk-projektissa on käytetty kahta näyttölaitetta: Liquid Image M1 sekä Virtual Vision V-CAP 1000 (ks. kuva). M1 on rakenteeltaan suljettu ja se pystyy esittämään neljänneksen VGA-ruudusta mustavalkoisena. V-CAP on läpinäkyvä ja se pystyy esittämään harmaasävyt 640x480 pisteen tarkkuudella. Sen kuva on varsin selkeä ja siinä on vain vähän vääristymää. Miinuspuolena on kuvan himmeys, jolloin varsinkin valoa vasten katsottaessa näytön kuva käytännössä häviää. Laite on myös melko suurikokoinen ja se on hankala pukea päälle.
Yleensä silmikkonäyttöön on liitetty myös audio. V-CAP -näyttö sisältää mikrofonin ja kuulokkeen. Puheohjaus puettavassa tietokoneessa on monessa tapauksessa toimiva ratkaisu, mutta on myös tilanteita, joissa yksikseen höpöttämistä tulisi välttää. Erilaiset kommunikaatiotavat puhelin mukaan luettuna integroituvat luonnollisella tavalla puettaviin tietokoneisiin. Tällöin puheen ymmärtämisestä ja puhesynteesistä tulee olennainen osa tietokoneen toimintoja.
Huomaamattomia syöttölaitteita
NetWalk-projektissa on kehitetty useita liikkuvalle käyttäjälle tarkoitettuja käyttöliittymälaitteita. Niiden avulla tutkimme, mitkä vuorovaikutustavat olisivat helpoimpia ja luonnollisimpia käyttää.
Sormihiiri on pieni metallista taivutettu liuska, jonka laskoksiin on sijoitettu hiiren kytkimet ja päähän pieni ohjainpallo. Laskokset tulevat sormien väliin ja palloa ohjataan peukalolla. Laitetta voi käyttää sellaisenaan tai näppäimistön kanssa, sillä se ei haittaa normaalia sormien käyttöä. Laite on päällystetty kankaalla, jotta se olisi miellyttävämpi ihoa vasten. Toinen innovatiivinen syöttölaite on "rotary keyboard". Kädessä pidettävässä pienessä laitteessa on LCD-näyttö, kaksi suurikokoista pyöritettävää nuppia ja neljä pientä kytkintä. Nupeilla voidaan vierittää näytöllä olevaa kahta riviä tekstiä, joissa ylemmällä on aakkoset ja alemmalle kertyy ylemmältä riviltä valitut merkit. Laitteet ovat Mikko Tasasen ja Mika Väisäsen kehittämiä.
Yllättävää on, ettei kaupallisesti ole saatavilla erillistä pientä asusteisiin integroitavissa olevaa näppäimistöä, vaikka monissa laitteissa tällainen on. Projektissa Arto Siili on rakentanut pienen näppäimistön, joka on kooltaan 6x13 cm, ja jossa on kaikki välttämättömät näppäimet. Se voidaan kiinnittää ranteeseen tarranauhalenkillä niin, että sitä on helppo käyttää toisella kädellä. Kaupallisesti on saatavissa yhdellä kädellä käytettävä kombinaationäppäimistö, Twiddler. Se on noin kännykän kokoinen kapula, jota pidetään kädessä, ja jossa voidaan useampaa näppäintä yhtä aikaa painamalla syöttää kaikki merkit.
Näppäimistö voidaan toteuttaa myös kosketusnäytön avulla. Olemme käyttäneet PalmPilot-kämmenmikroa sovellusten käyttöliittymänä. Tällöin sovellus voi näyttää mikron ruudulla yksinkertaisia painikkeita, menuja ja ikkunoita ja käyttäjä ohjaa sovellusta kynällä. Laite on kytketty puettavaan tietokoneeseen sarjakaapelin avulla.
Kertoo minne nenä näyttää
Mobiilille sovellukselle on luonnollista, että se käyttää hyväkseen tietoa liikkuvan käyttäjän paikasta. Paikannus ei ole triviaali ongelma, vaan vaatii vielä paljon kehitystyötä. Ulkotiloissa paras tekniikka on käyttää GPS-vastaanotinta ja differentiaalista häirinnän kompensointia. Olemme integroineet GPS-vastaanotinmoduulin osaksi puettavaa tietokonetta. Koska tietokone on jatkuvassa verkkoyhteydessä GSM:n tai RLAN:n avulla, emme tarvitse erillistä differentiaalikorjausvastaanotinta tai differentiaalikorjauspalvelua. Petri Leppäniemi on rakentanut Internet-pohjaisen differentiaalikorjausjärjestelmän. TTKK:n elektroniikan laitoksen katolla on masto, jossa sijaitsee GPS-vastaanotin. Sen signaalista ja tunnetusta paikasta lasketaan korjaustieto, joka lähetetään Internetin kautta liikkuvalle käyttäjälle. Saavutettu tarkkuus on huomattavasti parempi kuin kymmenen metrin radiopalvelun antama tarkkuus.
Sisätiloissa ei voi käyttää GPS-paikannusta. NetWalkia varten Tero Häkkinen on kehittänyt aktiivisen infrapunatagin, joka lähettää omaa yksilöllistä koodiaan muutaman kerran sekunnissa. Puettavassa tietokoneessa on vastaanotin, joka lukee aktiivitagin koodin ja tarkistaa tietokannasta, missä kyseinen tagi sijaitsee. Näin tietokone saa tiedon käyttäjän paikasta. Silmikkonäytön päälle kiinnitetyn lukijan vastaanottokeila on suunnattu käyttäjän näkökentän keskelle eli tietokone tietää mihin tagiin käyttäjä on suunnannut katseensa.
Käyttäjän paikan lisäksi voidaan mitata muita käyttäjän tilaan liittyviä suureita. Olemme tutkineet käyttäjän pulssin, verenpaineen, asennon ja ihon lämpötilan mittaamista ja tiedon käyttämistä tietokoneen ja sovellusten ohjauksessa. Tutkimusalaa kutsumme tunne-elektroniikaksi, affective computing.
Kompakti vai laajennettava
Kaupallisesti on saatavilla neljän eri valmistajan puettavia tietokoneita, Xybernaut, FlexPC ViA II, CDI ja Mentis. Ominaisuuksiltaan koneet ovat lähellä toisiaan. NetWalkissa käytössä olevassa ViA II:ssa (ks. kuva) on 180 MHz Intel Pentium -yhteensopiva Cyrixin MediaGX -prosessori, 64 Mt muistia ja 3,2 Gt kiintolevy. Ulkomaailmaan liittymistä varten keskusyksikössä on kaksi tyypin II PCMCIA-korttipaikkaa, normaalit hiiri- ja näppäinliitynnät sekä kaksi RS232-sarjaliitintä ja kaksi USB-porttia. Näyttölaitteena voi käyttää joko ViA:n omaa kuuden tuuman VGA-kosketusnäyttöä tai pääripusteista näyttöä ja sopivaa miniatyyrinäppäimistöä. Keskusyksikköä varten saa tukevan vyön, jossa on taskut myös näyttöpaneelille ja akulle.
Ongelmana valmiin koneen käytössä on sen suljettu rakenne. Jo sopivien liittimien löytäminen on tuottanut ongelmia puhumattakaan siitä, jos laitteeseen haluaa tehdä laajennuksia tai modifikaatioita. Projektin käyttöön on hankittu yksi ViA II -kone, jolla on testattu käyttöliittymiä.
Sovelluskehityksen varsinaiseksi kohdealustaksi on rakennettu PC-104-teollisuusstandardin pohjalta oma puettava tietokone. Sen ominaisuudet ovat käytännössä samat kuin ViA II:n, mutta ominaisuuksien laajentaminen ja lisälaiteiden kytkeminen on paljon helpompaa. Oheisessa kuvassa on tamperelainen kyborgi, laiteen kehittänyt Mika Iltanen.
Yhteys internetiin ja muihin tietoliikennepalveluihin on integroitu keskusyksikön yhteyteen PCMCIA-kortteina. Laitteessa on mukana sekä GSM-puhelin datasiirtoyhteyksineen, että radio-LAN. GSM on Nokian Phonecard ja Radio-LAN on Lucentin tuote. Tietoliikenneasioita on kehitänyt Sami Maunumaa.
Huomattava osuus puettavan tietokoneen rakentamisesta on eri komponenttien sijoittelua ja johdotusten järkevää suunnittelua. Erilaisia lähestymistapoja on useita. Toronton yliopiston Touring Machine on rakennettu pöytätietokoneesta selkärepuksi. Siihen on hyvin helppo liittää oheislaitteita, mutta sitä on ikävä kantaa, ainakin julkisella paikalla. Carnegie Mellonin yliopistossa rakennetut VuMan-sarjan laitteet puolestaan ovat hyvin integroituja, mutta toisaalta niihin ei voi lisätä toiminnallisuutta.
Me olemme valinneet lähestymistavaksi samankaltaisen ratkaisun kuin Oregonin yliopistossa. Laitteen osat on pidetty erillisinä ja ne on sijoitettu erityisen liivin moniin taskuihin tai ommeltu kiinni liivin vuorikankaaseen. Näin laitteen paino ja tilavuus jakautuu eri puolille käyttäjää ja toisaalta laitteistoon on helppoa lisätä uusia komponentteja. Uusi ongelma on johdotuksen määrän lisääntyminen eri komponenttien ollessa eri paikoissa. Väylämäinen ratkaisu, kuten USB tai Firewire olisi eduksi.
Ohjelmilla uusia mahdollisuuksia
Vaikka projektin pääpaino on laitepuolella, olemme rakentaneet sovelluksia, joilla olemme testanneet laitteiden käyttökelpoisuutta. Sovellukset ovat Mika Viskarin ja Timo Salmen käsialaa. HereUR! (here you are) on paikkatietoinen muistikirjasovellus. Siinä tavanomaista elektronista kalenteria on laajennettu niin, että tapahtumiin liittyy ajan lisäksi paikka. Tavallisessa kalenterissa etäisyyttä tapahtumaan mitataan ajassa, tässä etäisyyteen liittyy kaksi komponenttia, aika ja fyysinen etäisyys. Jos jokin järjestelmään syötetty tapahtuma tulee riittävän lähelle, paikkatietoinen kalenteri antaa siitä ilmoituksen. Esimerkiksi kalenterisi tietää, että olet menossa Helsinkiin ylihuomenna ja huomaa sinun kävelevän rautatieaseman ohitse. Silloin saat ilmoituksen, että voisit saman tien varata paikan.
Slide-ohjelma on luentojen pidon apuväline. Sen avulla ohjataan piirtoheittimeen kytkettyä PC:tä langattoman lähiverkon kautta. PC:ssä on luentomateriaali PowerPoint-kalvoina. Luennon pitäjällä on puettava tietokone ja hän näkee luentomuistiinpanonsa joko silmikkonäytössä tai kädessä pidettävästä kosketusnäytöstä. Kalvoesitystä voi ohjata, lukea luentomuistiinpanoja ja säilyttää katsekontakti yleisöön yhtäaikaisesti.
Aiheesta enemmän
NetWalk-projekti: www.ele.tut.fi/research/personalelectronics
Xybernaut: www.xybernaut.com/
ViA tietokone: www.flexipc.com/
Twiddler: www.handykey.com/
Logitech: www.logitech.com/index2.html
Palm Pilot: www.palmpilot.com/
Wavelan: www.wavelan.com/
Nokia CardPhone: www.nokia.com/products/phones/phone_cellularcard.html
Polar Electro: www.polar.fi/
Carnegie Mellon Universityn puettavien kotisivu: www.cs.cmu.edu/~wearable/
MIT Media Labin puettavien kotisivu: http://lcs.media.mit.edu/projects/wearables
Georgia Tech: www.gvu.gatech.edu
Virtuaaliprototyypitys voi olla hyvä menetelmä laitteiden toimintojen kokonaisvaltaiselle ymmärtämiselle, mutta fyysisten käyttöliittymien virtuaaliprototyypitystä ei voi vielä nykytekniikalla tehdä. Jotta käyttöliittymää voitaisiin testata, se täytyy rakentaa. Fyysiseen käyttöliittymään kuuluu olennaisena osana laitteen sormituntuma: koko, paino, materiaalivalinnat ja ulkonäkö. Koko laitetta ei tarvitse rakentaa, kunhan käyttöliittymälle olennaiset toiminnot ovat mukana.
Kun mennään kohti läsnä-äly -ympäristöä, jossa kaikissa arkipäiväisissäkin laitteissa on elektroniikkaa ja älyä, joudutaan helposti tilanteeseen, jossa käyttäjän tulee operoida kymmeniä erilaisia pieniä, huonoja käyttöliittymiä. Tällainen ympäristö ei ole se, mitä läsnä-älyssä tavoitellaan: toimivampi, viihtyisämpi ja turvallisempi elinympäristö.
Ainakin osittain ongelma voidaan ratkaista erottamalla toisistaan esineitten luonnollinen käyttöliittymä ja hallintakäyttöliittymä. Luonnollinen käyttöliittymä on likimain se, mikä laitteessa oli ennen kuin siihen lisättiin sensoreita, prosessori ja kommunikaatiokyky eli yksinkertaisin toimiva ratkaisu. Hallintakäyttöliittymää on sitten kaikki muu.
Väline laitteiden säätelyyn
Suuri osa käyttöliittymien toiminnoista liittyy aivan epäolennaisiin asioihin, joita ei käytetä kuin muutamia kertoja koko laitteen elinaikana. Tällaisia ovat esimerkiksi laitteen asetuksiin, huoltoon ja valvontaan liittyvät toiminnot. Sen sijaan laiteiden pääasialliset käyttöliittymät harvoin edes tarvitsevat alfanumeerista näyttöä tai pienoisnäppäimistöä.
Esimerkiksi jääkaappi on tarkoitettu pitämään ruokatarvikkeet viileinä. Itse toimintaan tarkoitettu käyttöliittymä on ovi, josta ruoka pannaan kaappiin tai otetaan sieltä ulos. Kaikki muu, esimerkiksi lämpötilan säätö ja näyttö (puhumattakaan www-selaimesta), voidaan poistaa epäolennaisena jääkaapin käyttöliittymästä.
Millä nämä tärkeät toiminnot sitten tehdään? Käyttäjällä on kontrollilaite, jolla hän voi yhtenäisen käyttöliittymän kautta tehdä kaikkien eri laitteiden informaationkäsittelyyn liittyvät säätötoimenpiteet. Laite voisi olla kodin PC, mutta silloin käyttäjä joutuu poistumaan säädettävän kohteen ääreltä toimenpiteen ajaksi.
Kännykällä säädön voisi tehdä laitteen vieressä, mutta kännykän käyttöliittymä on varsin askeettinen ja kodinkoneen hallinta verkko-operaattorin kautta lienee turhaa. WAP-kännykässä on hiukan parempi käyttöliittymä, mutta tiedonsiirto-ongelma ei poistu. Hyvä "yleiskaukosäädin" saattaisi olla mukana kuljetettava kämmenmikro, joka olisi yhteydessä kodin tai toimiston tietoverkkoon. Vielä parempi olisi jos laitetta ei tarvitsisi aktiivisesti kuljettaa mukana, vaan se olisi ikään kuin puettuna käyttäjän päällä. Tällaisen laitteen kehittämiseen tähtää NetWalk-projekti.
Kun pyrimme luomaan ympäristön, joka muistuttaisi entisaikojen ympäristöä ajalta, jolloin elektroniikka ei ollut vallannut olohuoneita ja toimistoja, päädymme projektivaiheessa kyborgeiksi, jotka kantavat päällään kolme kiloa tietokoneita ja akkuja, ja joita muut ihmiset tuijottavat kadulla. Silti olemme tyytyväisiä, sillä uskomme olevamme oikeilla jäljillä. Nykyisen laitteen ongelma ei ole konseptissa vaan implementaatiossa. Teknologian kehittyessä vääjäämättä nykyinen varustuksemme on mahdollista hävittää yhtä huomaamattomaksi kuin rannekello ja silmälasit ovat tänään. Nyt onkin tärkeintä pyrkiä ymmärtämään niitä periaatteita, joiden mukaisesti tulevaisuuden ympäristöä ja sen ohjaamiseen käytettyjä käyttöliittymiä ja ohjainlaitteita tulisi kehittää.
Suomenkielestä puuttuu sanoja, jotka kuvaavat NetWalk-projektissa tutkittavia asioita. Niinpä olemme aktiivisesti etsimässä suomennoksia monille ydintermeille ja yritämme vakiinnuttaa niitä yleiseen käyttöön.
Wearable computing on asuste-elektroniikkaa. Computing termille ei sinänsä ole nasevaa suomennosta, mutta elektroniikka sana tuo monille ei-insinööreille mieleen juuri viihde- ja kodin elektroniikan pienet laitteet. Wearable olisi suoraan käännettynä puettava, mutta ainakin vielä jonkin aikaa laitteet ovat selvästi asujen lisäkkeitä eli asusteita.
Itse laitteesta käytämme termiä puettava tietokone.
Ubiquitous computing termin olemme kääntäneet termiksi läsnä-äly. Sen on tarkoitus kuvata sitä, että elektroniikkaa on läsnä kaikkialla, ja että se muodostaa ympäristön älykkään ohjausjärjestelmän.
Maailmallakin uutta käyttöliittymäkehitystä edustavaa affective computing -aluetta, tutkimme tietenkin omasta elektroniikkaan painottuvasta näkökulmastamme, joten olemme käyttäneet termiä tunne-elektroniikka.
Yhteystieto: jv@ele.tut.fi
Tutkimushanke: NetWalk
Yhteistyössä: Nokia Research Center ja Helsingin Puhelin Oyj.
Teknologiaohjelma: ETX