Kopioi artikkelin PDF-versio
Tutkimus- ja kehitystoiminnan julkinen rahoitus on määrällisesti polkenut paikallaan jo vuosia, eikä asiaan ole luvassa korjausta enää tämän hallituksen aikana. Käyttökelpoisia kohteita olisi tarjolla paljonkin, mutta rahapulan vuoksi hyviäkin hankkeita jää kokonaan toteuttamatta.
Huipputeknologian tutkimus- ja kehitystoiminta oli pitkään suosittu panostuskohde valtion rahanjaossa. Rahapotti kasvoi tasaisesti vielä 1990-luvun alkupuolella. Alaan uskottiin lujasti ja siihen satsattiin sen mukaisesti.
Hallituksen päätöksellä julkisen rahoituksen taso kuitenkin jäädytettiin muutama vuosi sitten nykytasolleen ja kilpailu rahoista on kaiken aikaa kiristynyt. Tämän seurauksena rahoitettavien tutkimus- ja tuotekehityshankkeiden määrä on kääntynyt laskuun, vaikka hakemusten määrä on kasvanut.
Suomen t&k-taso kestää yhä vertailun
Vaikka huippuvuosien menoon ei enää ylletäkään, Suomen t&k-panostukset ovat yhä maailman kärkiluokkaa suhteessa maan talouden kokoon. Tämä käsittää sekä julkisen sektorin että yritysten t&k-rahoituksen.
Suomen t&k-menot olivat Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2001 yhteensä 4,96 miljardia euroa (29,5 mrd mk) eli 3,65 prosenttia bruttokansantuotteesta.
Kaikissa teollisuusmaissa sekä julkinen valta että yritykset rahoittavat tutkimus- ja kehitystoimintaa. Vuonna 1999 EU-maiden t&k-menoista keskimäärin noin 35 prosenttia oli julkista rahaa. Koko OECD-alueella julkinen rahoitus oli 30 prosenttia.
Julkinen rahoitus ei kuitenkaan koske ainoastaan valtion omaa t&k-toimintaa esimerkiksi yliopistoissa ja valtion tutkimuslaitoksissa, vaan myös yksityisen puolen tutkimusta ja tuotekehitystä.
Kylmä totuus on, että Suomi ja Ruotsi käyttävät julkista rahaa selvästi vähemmän yritysten t&k-menoihin kuin OECD- ja EU-maat keskimäärin.
Kaupallistaminen pullonkaulana
Vaikka rahaa sijoitettaisiin hyvinkin lupaavilta näyttäviin t&k-hankkeisiin, vain varsin pieni osa niistä päätyy tuotteiksi kaupallisille markkinoille. Näin väittää kansainvälisen pääomasijoitussyhtiö 3i:n äskettäin julkistama selvitys.
Selvityksen mukaan neljä viidestä t&k-projektin tuloksesta jää kokonaan hyödyntämättä. Kaupallistaminen kompastuu tyypillisesti rahoituksen hankkimiseen ja tutkijoiden puutteelliseen kykyyn muuntautua yritysjohtajiksi. Haasteellista on myös keksintöihin liittyvien patenttikysymysten ratkominen.
Selvitys perustuu yli sadan eri puolilla maailmaa toimivan spin out -yrittäjän arvioon. Spin out -yrityksiksi on tässä luokiteltu sellaiset yritykset, jotka on perustettu nimenomaan tutkimuslaitoksissa syntyneiden ideoiden pohjalle.
Ylivoimaisesti hedelmällisimmät kasvualustat spin out -yrityksille selvitys katsoo olevan Yhdysvaltain itäisillä ja läntisillä rannikkoalueilla. Muita suotuisia alueita ovat Britannia, Pohjoismaat, Saksa ja Israel.
Nokian noste näkyy selvästi
Suomalaisessa t&k-toiminnassa yksi yritys on yli muiden. Nokian ansiosta itse asiassa koko Suomen t&k-satsaukset ovat maailman kärkiluokkaa. Yhtiön menestykseen perustui paljolti myös koko korkean teknologian tuotteiden ulkomaankaupan ylijäämä 1990-luvulla.
Nokian merkittävää asemaa Suomen t&k-elämässä on tarkasteltu mm. ETLAn julkaistamassa tutkimuksessa "Nokia Suomen innovaatiojärjestelmissä".
Jyrki Ali-Yrkön ja Raine Hermansin laatiman tutkimuksen mukaan Nokian vaikutus Suomen korkeaan t&k-intensiivisyyteen on merkittävä. Mikäli Nokiaa ei oteta lukuun, Suomen t&k-menot suhteessa bruttokansantuotteeseen olisivat olleet 2,4 prosenttia vuonna 2000. Tämäkin on tosin selvästi yli EU-maiden keskiarvon. Nokian kera luku oli kuitenkin 3,4 prosenttia.
Mutta ei Nokiakaan aivan omin voimin ole saanut teknologiaansa ja tuotteitansa kehitettyä. Julkinen sektori on ollut vahvasti mukana monen Nokialle tärkeän tutkimuksen rahoituksessa, ETLAn tutkimus huomauttaa.
Yhteistyö muiden yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa on mahdollistanut sen, että Nokia on voinut keskittyä haluamilleen osaamisalueille. Tutkimuksen laatijat uskovat, että ilman tätä vuorovaikutusta Nokian osaaminen ei olisi realisoitunut läheskään niin hyviin tuottoihin.
Nokian tekemiset ovat heijastuneet innovaatiotoimintaan monella tavalla ja monen kanavan kautta. Nokia on myös vaikuttanut tietoliikennetekniikan koulutuspaikkojen voimakkaaseen lisäämiseen ja koulutussuunnitteluun. Taustalla ovat olleet ensisijaisesti yhtiön omat tarpeet.
Tutkimuksen mukaan Nokian KTM:ltä saama rahoitus kattoi 1970-luvulla yhtiön t&k-menoista keskimäärin 7 prosenttia. 1980-luvulla Tekesin rahoitus kattoi 8 prosenttia ja 1990-luvulla vielä vajaat kolme prosenttia. Vuonna 2000 luku oli enää 0,3 prosenttia. Vaikka Tekesin rahoitusosuus Nokian t&k-satsauksesta pieneni 1990-luvulla, se nousi silti markkamääräisesti vielä 1990-luvulla.
Rahamääriäkin tärkeämpää on kuitenkin panostusten periaatteellinen merkitys. Tekes rahoitti esimerkiksi 1980-luvun alkupuolella työtä, jota käytettiin Nokian GSM-ohjelmistojen rakentamiseen. Julkinen rahoitus auttoi Nokiaa ylläpitämään tutkimuksen jatkuvuutta myös 1990-luvun vaikeimpina vuosina, tutkimuksessa muistutetaan.
Vuosina 1995-2000 Nokia sai Tekesiltä t&k-rahaa yhteensä noin 18 miljoonaa euroa.Tekesin osuus Nokian projekteissa on kuitenkin ollut pienempi kuin muissa yritysprojekteissa keskimäärin. Nokian kohdalla se on ollut noin 26 prosenttia ja muilla keskimäärin 32 prosenttia.
Tekes ohjaa teknologiaohjelmia
T&k-toiminnan tärkein koordinaattori ja rahanjakaja Suomessa on Tekes. Viime vuonna sen ohjaksissa oli kaikkiaan 50 teknologiaohjelmaa, joiden kokonaislaajuus oli yhteensä 1,3 miljardia euroa.
Edellisvuonna Tekesillä oli 390 miljoonan euron rahoitusvaltuudet tutkimus- ja kehitysprojektien käynnistämiseen. Samana vuonna se maksoi 390 miljoonaa euroa vuosina 1993-2000 tehdyistä rahoituspäätöksistä. Kaikkiaan 2297 projektia rahoitettiin vuonna 2001.
Tekes rahoittaa yleensä puolet ohjelmien kustannuksista. Ohjelma kestää tyypillisesti 3-5 vuotta. Yritysosallistumisia on vuosittain 1600-2400. Hankkeisiin osallistuu vuosittain 700-900 tutkimusyksikköä.
Toistaiseksi Suomen kaikkien aikojen suurin julkinen tutkimusrahoitus koskee neljää vuonna 1997 käynnistettyä teknologiaohjelmaa. Nämä olivat Tekesin, ETX ja TLX, Suomen Akatemian Telectronics sekä Tekesin ja Ruotsin NUTEKin yhteisohjelma INWITE
Ohjelmat olivat huomattavan laajoja. Mukana oli kaikkiaan 287 projektia ja julkisen rahoituksen määrä oli 87,5 miljoonaa euroa.
Julkisen t&k-rahoituksen roolia ja merkitystä joutuvat pohtimaan eritoten ne, jotka ovat rahoja jakamassa, hankkeita ohjailemassa tai julkista rahaa anomassa. Kyselimme eri tahojen näkemyksiä julkisen rahoituksen roolista ja merkityksestä. Seuraavaan on koottu ja vastaajien näkemyksiä.
Oiva Knuuttila, teknologia-asiantuntija, Tekes
1) Julkinen rahoitus on kannustanut yrityksiä panostamaan haastaviin projekteihin, mikä on näkynyt teollisuuden kilpailukyvyn voimakkaana kasvuna. Ohjelmat ESV ja ETX edistivät suuresti myös korkeakoulujen, VTT:n ja teollisuuden yhteistyötä ja resurssien suuntaamista kilpailukyvyn kannalta oikeisiin asioihin. ELMO-ohjelma jatkaa samalla linjalla.
2) Julkisen rahoituksen osuus on pysynyt jyrkän kasvukauden jälkeen likimain vakiotasolla jo muutaman vuoden ajan ja kilpailu on ollut kova etenkin tutkimusrahoituksen osalta. Tämän takia esimerkiksi ELMO-ohjelman volyymi on jonkin verran alempi kuin sen edeltäjän ETX:n.
Tällä hetkellä yrityshakemusten määrä näyttäisi olevan laskussa, mikä saattaa kuitenkin johtua suhdanteista. Juuri nyt tarvitaan pitkäjänteistä panostusta, mihin ELMO pyrkiikin. Toistaiseksi ELMOn volyymi on ennakoidun laajuinen.
3) Mielestäni nykyinen suuntaus on lähellä oikeaa. Teknologiaohjelma on kuitenkin melko raskassoutuinen ja kallis instrumentti. Sitä ei pidä käynnistää, jos esimerkiksi suunnatulla haulla päästään samaan tulokseen.
Riittävän suurella ohjelmiin sitomattomalla rahoituksella voidaan joustavammin reagoida uusiin ideoihin, mikä saattaa olla maaperä uusille poikkitieteellisille läpimurroille.
Juha Latikka, tiedesihteeri, Suomen Akatemia
1)Elektroniikan näkökulmasta Suomen Akatemian tavoitteena on luoda pitkäjänteistä ja korkeatasoista perustutkimusta, joka tukee suomalaisen elektroniikka-alan tutkimus- ja kehitystoimintaa ja jonka avulla voidaan tulevaisuudessa innovoida uusia sovelluskohteita.
Elektroniikan alan tutkimusohjelmien arvioinneista saadun palautteen mukaan Suomen Akatemian rahoittama perustutkimus on arvokasta ja se muodostaa oleellisen peruslinkin elektroniikan tutkimuksen arvo- ja hyödyntämisketjussa.
2) Suomen Akatemian rahoitus sähkötekniikan ja elektroniikan tutkimukseen nousi tasaisesti 1990-luvun loppupuolella noin 3,4 miljoonasta eurosta (1995) noin 9,6 miljoonaan euroon (1999). Vuonna 2001 sähkötekniikan ja elektroniikan tutkimukseen myönnettiin noin 7,7 miljoonaa euroa.
Rahoitusta myönnetään myös monitieteisiin hankkeisiin, joissa kovien luonnontieteiden (fysiikka, kemia, matematiikka) ja elektroniikan alojen tutkijat tekevät yhteistyötä. Rahoitettavat hankkeet tuottavat uutta merkittävää tietoa ja tarjoavat pitkällä aikavälillä myös hyödyntämismahdollisuuksia elinkeinoelämälle. Tavoitteena on vahvistaa tieteellistä osaamispohjaa niillä osa-alueilla, jotka ovat keskeisiä Suomen elektroniikkateollisuuden nykyiselle ja tulevalle kehitykselle.
Viimeisen viiden vuoden aikana on pystytty myöntämään rahoitusta 44 - 55 prosentille (1997 - 2001 keskiarvo 48,7%) sähkötekniikan ja elektroniikan tutkimuksen hankkeista.
3) Toivomme lisää julkista rahoitusta perustutkimukseen. On löydettävä ja tuettava sellaisia uusia aloja, joiden merkitys oletettavasti kasvaa lähitulevaisuudessa sekä kehitettävä valmiuksia rohkaisemalla tutkijoita haasteelliseen pitkän tähtäimen perustutkimukseen.
Markku Alhonen, apulaisjohtaja, SET
1) Julkinen t&k-rahoitus on ollut erittäin tärkeää sähkö-, elektroniikka- ja tietoteollisuuden kehitykselle Suomessa. Erityisen tärkeää se on pk-yrityksille, joille se on usein ratkaiseva kannustin t&k-hankkeen käynnistämiselle. Teknologiaohjelmiin osallistumalla pienet yritykset ovat päässeet mukaan yhteishankkeisiin, joissa ne ovat selvästi pystyneet kasvattamaan osaamistaan.
Suuremmille yrityksille julkinen t&k-rahoitus ei ole kuoleman kysymys. Se on kuitenkin porkkana, jolla ne saadaan mukaan teknologiaohjelmiin.
Yritysten, korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten verkottuminen ja osaamisen jakaminen ovat teknologiaohjelmien tärkeintä antia.
2) Sähkö-, elektroniikka- ja tietoteollisuuden suurimpia huolenaiheita on julkisen t&k-rahoituksen jämähtäminen paikoilleen. Se ei ole kolmen viimeisen vuoden aikana kasvanut.
Hakijamäärät ja hanke-ehdotusten laatu on ollut hyvä. Julkisen rahoituksen niukkuus on johtanut siihen, että useita hyviä hankkeita on jäänyt toteuttamatta.
Tämä on valitettavaa, kun muistetaan, että Tekesin selvitykset osoittavat, että sijoitukset tulevat moninkertaisina takaisin. T&k-rahoitus on nähtävä hyvänä investointina eikä kuluna.
3) Sähkö-, elektroniikka- ja tietoteollisuudessa nähdään edelleen selkeästi teknologiaohjelmien hyödyt. Niissä osaamista voidaan tehokkaasti siirtää myös pienempiin yrityksiin ja siten vahvistaa ja laajentaa korkean teknologia yrityskantaa.
Vuonna 2001 päättyneissä teknologiaohjelmissa oli mukana noin 300 yritystä ja 70 tutkimuslaitosta yhteensä 350 projektissa. Luvut osoittavat ohjelmien merkityksen.
Teknologiaohjelmien käynnistämisessä on tärkeää kuunnella yritysten näkemyksiä. Niillä on kontaktipinta markkinoihin, joilta hankkeiden takaisinmaksu haetaan.
Olennaista on, että osaamiseen panostetaan jatkuvasti. Välivuodet merkitsevät auttamattomasti etumatkaa kilpailijoillemme. Siihen meillä ei ole varaa. Julkisen rahoituksen osuus on Suomessa jo nyt kilpailijoitamme pienempi.
Jorma Lammasniemi, toimalajohtaja, VTT Elektroniikka
1) Suomessa vahvistettiin elektroniikan julkista rahoitusta 1980-luvulla ennakoiden kehitysmahdollisuuksia. Näin luotiin se osaamisperusta, jolle oli hyvä rakentaa, kun 1990-luvulla alkoi markkinoiden kasvu. Silloin olisi ollut myöhäistä reagoida.
1990-luvulla julkinen rahoitus on tukenut suomalaista erikoistumista langattomaan tietoliikenteeseen ja siinä on saatu paljon aikaan.
2) 1980-luvulla oli runsaasti kritiikkiä, kun julkinen tuki suuntautui kasvavasti elektroniikkaan, vaikka alalla ei ollut vahvaa yritystoimintaa. Joidenkin mielestä Suomen piti jatkossakin elää puusta ja metallista. Toisin kävi.
Nyt taas julkinen tuki elektroniikka-alalle on selvästi alle sen, mitä teollisuus tekee. Alan teollisuuden t&k on yli 2/3 koko teollisuuden t&k:sta, kun julkisesta tuesta selvästi alle puolet suuntautuu alalle. Julkinen tuki on siten jäänyt jälkeen. Hakijoita ja tekijöitä on tullut lisää, nyt on uhkana heilahdus alaspäin.
3) Viime aikojen selvä trendi on ollut julkisen rahoituksen yhä tiukempi sitominen teollisuuden näkemykseen. Kuitenkin selvästi nyt olisi jälleen aika siirtää julkisen tuen painopistettä uutta luovaan ja tulevaisuuden mahdollisuuksia antavaan tutkimukseen.
Rahoitus on jo liikaa sidottu teollisuuden tämän päivän tarpeeseen. Sillä tavoin aikaansaadaan asteittaisia parannuksia, mutta voidaan olla sokeita murroksille.
Esimerkiksi viime aikaisissa Tekesin ohjelmien arvioinneissa on myös tullut selvästi ilmi, että tutkimuksen ja teollisuuden sidos on Suomessa hyvin tiukka.
Sidos on lyhyellä tähtäyksellä hyvä, mutta tuo kovasti kysymyksiä tulevaa ajatellen. Julkinen tuki pitäisi kohdistaa pitemmälle kuin lähitulevaisuuteen, jonka teollisuus kyllä pystyy hoitamaan.
Ahti Salo, professori, TKK
1) Julkisrahoitteisen t&k:n merkitys on ollut aivan keskeinen. Se on osaltaan tukenut niiden osaamisten ja valmiuksien rakentamista, joiden varassa elektroniikkateollisuus on saavuttanut kansantaloudessamme vahvan aseman.
2) -
3) Elektroniikkateollisuudessa julkisrahoitteisen t&k:n osuus on moneen muuhun teollisuudenalaan verrattuna alhaisempi. Toisaalta julkisrahoitteisten t&k-hankkeiden puitteissa tehdään runsaasti perus- ja jatkotutkintoja, mikä elektroniikkateollisuuden tulevia työvoimatarpeita ajatellen niin ikään puoltaa rahoitusmäärien kasvattamista.
Parhaimmillaan soveltava t&k kytkeytyy sekä korkeatasoiseen perustutkimukseen että yritysten omarahoitteiseen tuotekehitykseen, joten rahoituskohteitakin tulisi arvioida koko innovaatioprosessin näkökulmasta.
Juhani Kuusi, pääjohtaja, NRC
1) 1980-luvun alkupuolella aloitetut kansalliset yhteisrahoitteiset teknologiaohjelmat ovat olleet tärkeitä useiden teollisuusalojen kehitykselle - ei vähiten elektroniikkateollisuudelle.
Näillä ohjelmilla on sekä luotu osaamisperustaa yritysten tuotekehityshankkeiden tarpeisiin että synnytetty jatkossa usein sangen tarpeellista yhteistyökulttuuria.
Tärkeää on myös ollut riskipitoisiin tuotekehityshankkeisiin kohdistunut rahoitustuki, vaikkakin se on ollut sekä suhteellisesti että absoluuttisesti merkittävästi vähäisempää kuin kilpailijamaissamme - näin erityisesti elektroniikkasektorilla.
2) Jatkossa tulee edelleen kehittää pontevasti teknologiaohjelmatoimintaa - yritykset, korkeakoulut, tutkimuslaitokset - sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tuotekehityspuolella tulee sekä hyväksyä että vaatia hyvältä osaamispohjalta lähteviä korkean riskin hankkeita.
3) Julkisten panostusten suhteellinen osuus teknologiarahoituksessamme on valitettavasti viime vuosina ollut selvässä laskussa. Ylihuomisen osaamispohjaam me ja kilpailukykyämme ajatellen tähän tulisi saada pikainen korjaus.
Heikki Kuisma, teknologiapäällikkö, VTI Technologies
1) Julkinen rahoitus on lisännyt mahdollisuuksia riskipitoisiin hankkeisiin. Rahoittajan painotus tutkimuksellisuuteen on johtanut siihen, että ainakin pieni osa yrityksen kehitysjoukoista voi tehdä työtä hieman pidemmälle tähdäten.
2) Tutkimuksellisuus on koko ajan korostunut, mikä on hyvä asia. Tukiprosentit ovat kuitenkin pudonneet ja ohjelmien merkitys on kasvanut. Ne suuntaavat erityisesti tutkimuslaitosten toimintaa.
3) Hankkeita, joita yleensä tuetaan, pitäisi tukea merkittävillä prosenteilla varsinkin, jos hankkeeseen sisältyy ostettavia palveluja tai isoja materiaalikuluja.
Suomalaisen tutkimuksen ja teollisuuden suhteet pitäisi miettiä uudelleen. Teollisuutta ei aina pitäisi pakottaa mukaan minimiosuudella tutkimuslaitoksen aloitteesta syntyneeseen hankkeeseen ja päinvastoin.
EU:n rahoittamissa projekteissa on käytössä hyvä malli, jossa hankkeeseen osallistuvien välillä ei liiku rahaa ja kukin osapuoli osallistuu omalla panoksellaan, isolla tai pienellä, ja saa saman tukikohtelun.
Kim Kaisti, johtaja, Fastrax Ltd
1) Julkisen rahoituksen t&k-merkitys on erittäin tärkeä etenkin pk-sektorin yrityksille. Esimerkiksi meillä on kaksi Tekesin projektia saatu päätökseen ja kolmas on tällä hetkellä menossa. Rahoitus mahdollistaa sellaisten t&k-hankkeiden läpiviemistä, jotka muuten jäisivät joko tekemättä tai niitä ei tehtäisi siinä laajuudessa. Rahoitus mahdollistaa myös verkottumisen yritysten välillä.
2)Julkista rahoitusta hakevien yritysten määrä lienee lisääntynyt. Se on näkynyt meilläkin hankkeiden hyväksynnässä. Yhdessä tapauksessa hanketta ei hyväksytty siinä laajuudessa kuin toivottiin. Lisäksi ainakin Tekesillä kävi tänä vuonna niin, että määrärahat oli käytetty ennen aikojaan loppuun.
3) Nykyistä julkisen rahoituksen määrää pitäisi mielestäni lisätä, jotta taattaisiin, että hyviä teknologiahankkeita voidaan jatkossakin toteuttaa.