Kopioi artikkelin PDF-versio
Paikannus osana mobiilisovelluksia ja -palveluja kiinnostaa, sillä se tuo ulottuvillemme jotain ennenkokematonta. Autonavigointilaite pyytää kääntymään seuraavassa risteyksessä oikealle. Matkapuhelin löytää lähimmän auki olevan apteekin. Lapsen saapuminen koulusta kotiin kuittautuu automaattisella tekstiviestillä. Monet työhön ja vapaa-aikaan liittyvät tapahtumat saavat paikannuksesta uutta tehokkuutta, turvallisuutta ja maustetta.
Perinteisen autonavigoinnin rinnalla on nopeasti kehittynyt pieniin mobiililaitteisiin perustuva henkilökohtainen navigointi. Paikannukseen perustuvat palvelut (LBS, Location-based Services) ovat osa teleoperaattorien mobiiliportaaleja ja kämmenkoneista löytyy esiasennettuna muun muassa karttasovelluksia.
Henkilökohtainen navigointi -ohjelmassa (NAVI) on tutkittu paikannukseen perustuvien palvelujen säädöspuitteita ja eettisiä reunaehtoja, laitteiden ja palvelujen käytettävyyttä sekä palveluarkkitehtuureja ja standardeja. Tutkimuksen ohella on pilotoitu tulevia palveluja ja selvitelty myös paikannusteknologian tulevaisuutta ja mahdollisuuksia sekä markkinoiden kehityspiirteitä.
Paikannuksen menetelmät kehittyvät
Paikannuksen merkitys kasvaa, kun sen käyttömahdollisuuksia on alettu tiedostaa. Satelliitti- ja verkkopaikannus ottavat vielä mittaa toisistaan ja niiden tarkkuus, luotettavuus ja käytettävyys paranevat jatkuvasti.
Verkkopaikannuksen puolesta puhuvat suuret matkapuhelinten käyttäjämassat, joille potentiaalisesti voidaan tarjota paikannukseen perustuvia mobiilipalveluja. Satelliittipaikannuksen puolesta puhuu hyvä paikannustarkkuus, mutta ongelmia ovat yhä virrankulutus, käynnistymisen hitaus ja paikannuksen toimivuus kaupunkiympäristössä.
Sijaintitieto voidaan laskea joko käyttäjän päätelaitteessa tai verkon palvelimessa. Päätelaitteen puolesta puhuvat prosessin hajauttaminen ja käyttäjän potentiaalinen oma kontrolli paikannukseen ja sijaintitiedon käyttöön. Verkon palvelimen puolesta puhuvat nykykäytännöt ja olemassa oleva matkapuhelinkanta.
Verkkopaikannus
Matkapuhelinverkko ylläpitää paikannustietoa jatkuvasti tukiasemaryhmän tarkkuudella puhelimen ollessa auki ja solun tarkkuudella puhelun ollessa kytkettynä. Erityisen paikannuspalvelimen avulla matkapuhelin voidaan paikantaa puhelua kytkemättä esimerkiksi tekstiviestin lähetyksen tai GPRS-pakettien siirtämisen yhteydessä tai muutoin haluttaessa tietää puhelimen sijainti.
Verkkopaikannukseen liittyy kapasiteettirajoituksia, joten erityisesti puhelimen jatkuva seuraaminen vaatii merkittävästi verkon resursseja ja lienee käytännössä mahdotonta toteuttaa kaupallisena palveluna.
Yleisimmin esiintyvät, standardinmukaiset verkkopaikannusmenetelmät ovat solupaikannus (CI), solupaikannus täydennettynä ajastusennakko- ja signaalin voimakkuustiedoilla (CI+TA+Rx), saapumisaikapaikannus (TOA) sekä aikaeropaikannus (EOTD).
Verkkopaikannusmenetelmien tarkkuus vaihtelee solukoon mukaan ja on solupaikannuksen kohdalla parista sadasta metristä useaan kilometriin. Erityisillä menetelmillä päästään 50-200 metrin tarkkuuteen ja kolmannen sukupolven verkoissa päästänee tätäkin parempaan.
Solupaikannus
GSM-verkkojen osalta on pitäydytty solupaikannukseen (CI, Cell Identification). Operaattorien verkot koostuvat yleensä useiden eri toimittajien komponenteista, mikä on asettanut haasteita ajastusennakkotietojen (TA, Timing Advance) ja signaalin voimakkuustasotietojen (Rx, signal level) käyttöönotossa paikannustarkkuuden parantamiseksi.
Usean tukiaseman tiedot voidaan määrittää matkapuhelimessa vain erityisellä ohjelmistolla. Verkkopaikannuksen parantaminen on tältä osin jäänyt kokeiluasteelle, kun nykyiset puhelimet ja SIM-kortit tukevat pääsääntöisesti vain yhden tukiaseman tietoihin perustuvaa solupaikannusta.
Solupaikannuksen tehokas hyödyntäminen edellyttää erityisen paikannuspalvelinohjelmiston (Location Server ja GMLC, Gateway Mobile Location Center) liittämistä verkkoon. Palvelinsovelluksia tarjoavat sekä useimmat verkkotoimittajat että asiaan erikoistuneet yritykset.
Käytännössä kyseessä on miljoonainvestointi ja toistaiseksi paikannusratkaisu lienee käytössä noin 20 - 30 operaattorilla Euroopassa. Japanissa solupaikannus on kaupallisessa käytössä kaikilla operaattoreilla ja Yhdysvalloissa useimmilla operaattoreilla hätäpuhelujen paikantamisvelvoitteen vuoksi.
Aikaeropaikannus
Lähinnä Yhdysvaltojen säädöksiin hätäpuhelujen paikantamiseksi sisältyvät metriset tarkkuusvaatimukset ovat synnyttäneet joukon verkkopaikannusmenetelmiä, joiden käyttöönotosta Euroopassa ei ole varmuutta.
Keskeisimmät menetelmät ovat signaalien aikaeromittaus (EOTD, Enhanced Observed Time Difference) ja signaalin saapumishetken havainnointiin perustuva saapumisaikamittaus (TOA, Time of Arrival). Molemmat menetelmät edellyttäisivät operaattoreilta matkapuhelinverkkoon investointeja. Näköpiirissä on aikaeromittaukseen myös vaihtoehto, jossa päätelaitteet keräävät ja toimittavat paikannusta tukevaa aikaeroinformaatiota. Aikaeromittauksen käyttöönoton esteenä on, että vanha matkapuhelinkanta ei pysty sitä tukemaan.
3G-paikannus
Kolmannen sukupolven verkoissa paikannus on luultavasti lähtökohtaisesti mukana, vaikka se ei ehtinytkään aikanaan standardointiprosessiin. Etäisyys tukiasemaan tunnetaan paremmin, sillä ajastusennakko toimii 80 metrin askelin (RTT, Round Trip Time), kun se GSM-verkossa on 550 metriä.
3G:n yhteydessä on menetelmänä esitelty aikaeromittausta (OTDOA, Observed Time Difference of Arrival), jossa tukiasemien kuuluvuutta parannetaan toisia tukiasemia hetkellisesti vaimentamalla (IPDL, Idle Periodic Down Link). Simulaatioiden perusteella ennakoidaan menetelmälle muutaman kymmenen metrin tarkkuutta.
Korrelaatiopaikannus
Tutkimushankkeiden parhaat mittaustulokset on saatu verkkopaikannusmenetelmillä, jotka perustuvat signaalivoimakkuuksien kartoitukseen. Päätelaitteen signaalihavaintoa (fingerprint) verrataan sitten laadittuun signaalikarttaan.
Näillä korrelaatiomenetelmillä, joiden laskenta-algoritmit poikkeavat hieman toisistaan, päästään 30-50 metrin tarkkuuteen ennalta mitatuissa kaupunkiympäristöissä ulkona. Sisätilojen kartoittaminen etukäteen onkin jo kertaluokkaa työläämpi tehtävä. Päätelaitteen peräkkäisillä havainnoilla voidaan saada liikkuvien kohteiden seurantaan huomattavaa lisätarkkuutta.
Satelliittipaikannus
Satelliittipaikannus perustuu paikannussatelliittien lähettämien ratatietosignaalien vastaanottoon ja vastaanottimen sijainnin laskemiseen satelliittien etäisyyksien perusteella. Ratatietojen vastaanotto kestää hyvissä oloissa noin 20 sekuntia, jonka jälkeen sijainti lasketaan nykylaitteiden kapasiteetilla tyypillisesti vähintään kerran sekunnissa.
Satelliittipaikannuksen menetelmät ovat GPS, differentiaalinen GPS, DGPS sekä avustettu GPS, AGPS. Satelliittipaikannus on menetelmänä vakiintunut GPS-järjestelmän (Global Positioning System) laajan käytön myötä. Lähinnä hätäpuhelujen paikannusvaatimusten vuoksi Yhdysvaltojen puolustushallinto on vuoden 2000 keväästä lähtien lakannut rajoittamasta (SA, Selective Availability) paikannustarkkuutta siviilikäyttöön saatavilla olevan signaalin osalta.
GPS-paikannuksen tarkkuus on hyvissä olosuhteissa 10 metriä, mutta muun muassa kaupungeissa signaalin heijastuminen rakennuksista heikentää tarkkuutta. Kehitteillä oleva eurooppalainen Galileo-järjestelmä tulee aikanaan tarjoamaan siviilikäyttöön kaksi rinnakkaista koodia, jolloin paikannuksen tarkkuus paranee. GPS-järjestelmässä rinnakkaiset koodit ovat olleet sotilaskäytössä alusta lähtien.
Differentiaalinen GPS
Differentiaalisessa satelliittipaikannuksessa (DGPS, Differential GPS) tarkkuutta on voitu parantaa mittausasemien tuottamien korjaustietojen reaaliaikaisella välityksellä. Kyse on lähinnä ilmakehän aiheuttamien virheiden eliminoimisesta.
Menetelmällä päästään hyvissä olosuhteissa noin 2 metrin tarkkuuteen, mutta vain osa GPS-vastaanottimista tukee menetelmää. Korjaustiedot välitetään radioteitse joko paikallisesti linkkimastojen avulla tai laajemmille alueille satelliittien kautta.
Osin kehitteillä olevat järjestelmät ovat Yhdysvalloissa WAAS, Wide Area Augmentation System, Japanissa MSAS ja Euroopassa EGNOS, European Geostationary Navigation Overlay System. Näiden satelliittien tukisignaalin kuuluvuus on ongelma erityisesti pohjoisilla leveysasteilla, joten korjaustietojen välittämistä IP-verkon välityksellä myös mobiilisti tutkitaan.
Avustettu GPS
Satelliittipaikannuksen ongelma on signaalien heikko havaittavuus erityisesti kaupunki- ja sisätiloissa. GPS-laitteiden keskeinen tekninen ongelma on ollut suuri virrankulutus - nykyisin noin 100 mA. Jotta sijaintitieto olisi tarvittaessa nopeasti käytettävissä, on laitteen oltava jatkuvasti toiminnassa.
Matkaviestinverkon avustaman satelliittipaikannuksen (AGPS, Assisted GPS) uskotaan ratkaisevan virrankulutukseen ja paikannuksen hitauteen sekä osin myös heikkoihin satelliittisignaaleihin liittyvät ongelmat. Standardin mukaan matkapuhelinverkko välittää solulähetyksenä (cell broadcasting) tehokkaasti satelliittien ratatiedot ja optiona myös korjaustiedot.
AGPS voidaan vaihtoehtoisesti toteuttaa niin, että vastaanotin jalostaa näytteen satelliittisignaalia ja lähettää sen paikannuspalvelimelle. Avustetun GPS:n osalta paikannus lasketaan siis vaihtoehtoisesti päätelaitteessa (handset-based) tai verkon palvelimessa (network-based).
Satelliittipaikannuksen tueksi voidaan toteuttaa GPS-pseudoliittien virittämä paikannussignaalitarjonta. Kiinteästi asennettuja pseudoliitteja on kehitetty lähinnä lentokoneiden korkeussijaintitarkkuuden parantamiseen lentokenttien läheisyydessä, mutta niitä voitaisiin käyttää myös kaupunkiympäristössä ja sisätiloissa. Pseudoliittien avulla saavutettava paikannuksen tarkkuus lienee hyvissä olosuhteissa noin metri.
Lähipaikannus
Langattomat lähiverkot yleistyvät nopeasti toimistoissa, hotelleissa, liikenneterminaaleissa ja muissa julkisissa tiloissa - mutta myös kaupunkien keskustoissa. Bluetooth-teknologia tarjoaa myös mahdollisuuden paikantaa kytkeytyvä laite kantaman tarkkuudella. Muita vaihtoehtoja ovat infra- ja ultraäänipaikannus sekä RF-tunnistimien käyttö.
Langattoman lähiverkon (WLAN, Wireless Local Area Network) uudeksi palveluksi on kehitetty paikannusmenetelmiä, jotka perustuvat lähinnä verkon signaalikentän mittausten avulla tuotettuun malliin. Menetelmänä kyseessä on verkkopaikannuksen korrelaatiomenetelmä, jonka tarkkuus on langattomassa lähiverkossa parhaimmillaan noin kaksi metriä.
Bluetooth on lyhyen kantaman radiotekniikka, jota voidaan soveltaa myös lähi-informaation jakelussa, opastuksessa ja paikannuksessa. Osana Bluetooth-standardointia määritetään erityistä paikannusprofiilia (Local positioning profile). Bluetooth-linkin kantama on noin 10 metriä, mikä on samalla "solupaikannuksen" tarkkuus. Tarkkuutta voidaan parantaa edellä kuvatun lähiverkkopaikannuksen periaattein.
Teollisuus- ja studioympäristöihin on kehitetty ultraääneen perustuvaa paikannusta. Menetelmä muistuttaa pseudoliittipaikannusta, mutta radiolähetteen sijaan moduloidaan ultraääneen koodaus, joka vastaanotetaan mikrofonilla ja analysoidaan laskennallisesti kuten satelliittipaikannuksessa.
Ääniaaltojen hitaan etenemisen vuoksi ultraäänipaikannuksella päästään helposti sentti- ja millimetritarkkuuksiin. Tehtävään soveltuvat tavalliset, halvat kaiuttimet ja mikrofonit ja periaatteessa matkapuhelin tai muu mobiililaite voitaisiin mikrofoninsa avulla paikantaa, mikäli laitteessa olisi sijainnin laskentaan soveltuva ohjelmisto.
Infrapunan avulla voidaan nopeasti siirtää dataa moniin mobiililaitteisiin. Infrapunaa on kokeiltu myös paikannuskäytössä, jolloin infrapunalinkki siirtää sijaintitiedon päätelaitteeseen, samaan tapaan kuin Bluetooth-linkki. Tiedonsiirto edellyttää esteetöntä näkyvyyttä ja erityistä ohjelmistoa päätelaitteessa.
Lyhyen kantaman radiolähetteellä aktivoitavia RF-tunnistimia käytetään paikannukseen (mm. RTLS, Real Time Location System). Tulevaisuudessa tunnistimet voivat aktivoitaessa lähettää sijaintitiedon käyttäjän päätelaitteeseen. Periaatteessa päätelaitteena voisi olla matkapuhelin, joka pystyisi aktivoimaan tunnistimen jopa viiden metrin etäisyydeltä. Teknologia on vielä kehitysvaiheessa eikä sen käytöstä paikannukseen ole mitään päätöksiä.
Hybridipaikannus
Eri paikannusmenetelmillä on omat heikkoutensa ja vahvuutensa. Suurin ongelma on signaalien heijastuminen eli niin sanottu monitie-eteneminen. Parhaaseen tulokseen päästäisiin hybridipaikannuksella, joka tarkoittaa useiden menetelmien yhdistämistä.
Paikannussatelliittien ja matkapuhelinverkon signaalien ohella voitaisiin käyttää paikallisia langattomia lähiverkkoja, mutta myös yleisradiotaajuuksien digitaalisia lähetetteitä. Hybridipaikannuksen toteuttaminen päätelaitteissa vaatinee käytännössä useiden eri antennien integroimista vastaanottimeen.
Paikantavat päätelaitteet
Mobiilipäätelaitteet ovat nopean kehityksen kohteena. Matkaviestimet alkavat muistuttaa yhä enemmän kämmentietokoneita ja päinvastoin. Prosessointivoima, muistikapasiteetti ja tiedonsiirtonopeudet kasvavat. Virrankulutus on kuitenkin ollut pullonkaulana ei vain GPS:n vaan myös värinäyttöjen ja tehokkaiden prosessorien hyödyntämisessä.
Matkaviestimien ja muiden mobiililaitteiden monipuolistuminen on asettanut perinteiset paikantavat päätelaitteet kuten GPS-navigaattorit ja autonavigaattorit kilpailutilanteeseen. Mikäli paikannusta ei ole integroitu itse mobiililaitteeseen, se voidaan varsin kätevästi saada käyttöön lisälaiteen tai paikannuspalvelun avulla.
Paikantavia mobiililaitteita ovat autonavigointilaitteet, GPS-navigaattorit, GPS-rannelaitteet ja muu päälle puettava paikannus, kämmenkoneet GPS-kortteineen, ajoneuvojen seurantalaitteet sekä navigointipuhelimet ja muut matkaviestimet.
Autonavigointi
Autonavigointilaitteet hyödyntävät satelliittipaikannuksen ohella myös antureita, joiden avulla rekisteröidään ajoneuvon kääntyminen ja liikkuminen. Sijaintitiedon yhdistäminen ohjelmallisesti karttasovitukseen vähentää GPS-signaalin katkeamisesta aiheutuvat ongelmat minimiin.
Autoteollisuuden keskeinen rooli näkyy edelleen autonavigoinnin markkinoilla, mutta jälkiasennettavia laitteita on enemmän saatavilla. Monien merkittävien autoradio valmistajien valikoimasta löytyy myös autonavigointilaite.
Käyttöergonomialtaan autonavigointisovellukset ovat varsin kehittyneitä. Havainnollisten, graafisten kulkuohjeiden ohella järjestelmä antaa puhutut kääntymisohjeet ja tottelee myös rajoitetusti puheohjausta. Karttatietoja tullaan lähivuosina täydentämään kadunnimien foneemikirjastoilla, jolloin kohdeosoitteen antaminen puheohjauksella tulee mahdolliseksi.
Autonavigointilaitteita on käytössä Japanissa pian 10 miljoonaa ja Euroopassakin muutama miljoona. Japanissa matkaviestinverkot tarjoavat myös autonavigointilaitteella käytettäviä mobiilipalveluja kuten erilaisia palveluhakemistoja, joista löytyvä kohde voidaan helposti valita navigoinnin määränpääksi. Japanissa on myös pienempikokoisia autonavigointilaitteita, jotka voidaan ottaa mukaan muuhun navigointikäyttöön.
GPS-navigaattorit
Perinteiset GPS-paikantimet ovat muuttamassa luonnettaan, kun navigaattorissa on karttakäyttöliittymä ja erilaisia opastustoimintoja. Laitteet ovat huomattavasti kuluttajaystävällisempiä, kun koordinaattilukujen sijasta käyttäjä näkee oman sijaintinsa kartassa.
Karttakäyttöliittymän tarpeita ajatellen laitteiden muistikapasiteettia on kasvatettu nopeasti ja muistikortteja ollaan ottamassa käyttöön. Laiteissa käytetään tyypillisesti valmistajakohtaisia vektorimuotoisia kartta-aineistoja, jotka ladataan mikrotietokoneen avulla CD-levyiltä, mutta jatkossa myös Internetin kautta. Karttojen ohella kehittyvät erilaiset ladattavat palvelupiste- ja nähtävyyshakemistot (POI, Point of Interest).
Puettavat paikantimet
Satelliittipaikannin pystytään pakkaamaan jo hyvin pieneen kokoon. Ensimmäinen GPS-rannekello kulutti paristonsa alle kahdessa tunnissa. Sittemmin virrankulutusta on onnistuttu pienentämään. Markkinoille ovat tulossa ensimmäiset urheilijoille suunnatut rannelaitteet purjehdukseen ja golfiin.
Laitteiden ideana on paikannuksen tarjoama tuki urheilusuorituksen parantamiseen sekä suorituksen jälkikäteen tehtävälle tarkastelulle. Laitteen käytön kannalta oleellista on, että virta riittää kilpailun tai harjoituksen alusta loppuun ja tulokset ovat siirrettävissä mikrotietokoneelle ja mahdollisesti Internetiin analysoitavaksi.
Paikannus on esitelty myös integroituna ajohaalariin. Yhdistettynä käyttäjän elintoimintojen seurantaan laite toimii turvallisuusvarusteena, joka osaa hälyttää apua oikeaan paikkaan, kun sitä tarvitaan.
GPS-lisukkeet
Samaan tapaan kuin GPS on ollut liitettävissä mikrotietokoneeseen, kämmenkoneiden yleistyminen on synnyttänyt markkinan GPS-lisälaitteille. Kooltaan yhä pienemmät ja vähemmän virtaa kuluttavat GPS-kortit liitetään joko vapaaseen korttipaikkaan, USB- tai sarjaporttiin tai langattomasti Bluetoothin avulla.
Paikantimen avulla kämmenkoneesta saadaan navigaattori, jossa voi olla paljolti samat toiminnot kuin vaikkapa autonavigaattorissa. Konsepti on nousemassa vahvasti kilpailemaan perinteisten erikoistuotteiden kanssa.
Ajoneuvojen seurantalaitteet
Kuljetusten hallinta (fleet management) on perinteinen paikannusta hyödyntävä sovellus. Kehitys on tuonut tullessaan kuljetuskalustoon pienet "mustat laatikot", joihin on paketoitu GPS-paikannus ja GSM-tekstiviestien lähettäminen. GPRS on arvattavasti jatkossa vahvasti mukana. Laitteissa on yleensä useita I/O-portteja, joiden kautta voidaan esimerkiksi seurata lastin lämpötilaa tai ohjata ajoneuvon keskuslukitusta.
Ajoneuvojen seurantaan kuuluvat olennaisena osana valvonta- ja palvelukeskukset. Kuljetuksia voidaan tehostaa, kun uusia tilauksia voidaan välittää kalustolle reaaliajassa olipa sitten kyseessä tavarankuljetus tai taksien välitys. Vaihtoehtona "track boxeille" ovat navigointipuhelimet tai aivan tavalliset matkapuhelimet, jotka voidaan tarvittaessa paikantaa operaattorin palveluna.
Seurantalaitteet ovat toisaalta kehittymässä uuden sukupolven ajopiirtureiksi, kun muun muassa Saksassa aloitetaan tietullien keruu raskaalta kalustolta satelliittipaikannukseen perustuen. Seurantalaitteiden avulla tarjotaan myös pitkälle automatisoituja ajopäiväkirjasovelluksia.
Navigointipuhelimet ja muut matkaviestimet
Navigointipuhelimen idea on paketoida GPS-paikannin ja GSM-puhelin samaan kuoreen. Yhden laitteen edun ohella navigointipuhelimessa on toimintoja, jotka tulevat mahdollisiksi vasta teknologioiden yhdistämisestä.
Tulevaisuudessa voidaan nähdä lähinnä kaksi kilpailevaa palvelukonseptia. Yhtäältä matkapuhelimiin on tulossa käyttöjärjestelmä ja laitteeseen voidaan ladata erilaisia sovelluksia tietokantoineen. Toisaalta tiedonsiirtokapasiteetti kasvaa ja erilaisia opastuspalveluja voidaan tarjota langattomasti matkapuhelinverkon kautta. Kuluttajat tulevat osaltaan ratkaisemaan kumpi konsepti on sopivampi, joskin molemmille lienee jatkossa tarjontaa ja kysyntää.
Multimediapuhelimissa tullaan luultavasti näkemään kartta- ja hakemistopalvelujen ohella muun muassa paikannusta hyödyntäviä matkaoppaita, jotka tarjoavat selosteet käyttäjälleen nappikuulokkeen kautta. Paikannus kuvaviestintään liitettynä tarjoaa mahdollisuuden myös automaattiseen matkapäiväkirjan kokoamiseen karttakäyttöliittymineen.
Matkapuhelinverkon avulla voidaan käyttäjille tarjota sisältöä ja palveluja, jotka laukeavat sijainnin mukaan. Sadevaroitukset Japanissa ovat tästä esimerkkinä. GSM-verkon solulähetystekniikka on standardien puutteessa ollut vaikeasti käyttöönotettavissa, mutta radiopakettiverkon avulla voitaisiin toteuttaa hyvinkin edistyneitä alueellisesti ja käyttäjäryhmittäin kohdennettuja paikannettuja informaatio- ja markkinointipalveluja.
Matkapuhelinpaikannus on välillisesti jo pelastanut useita ihmishenkiä. Paikannustekniikka on tullut palvelemaan arkipäiväämme. Käyttäjät löytävät tekniikalle uusia käyttötapoja sitä mukaa kuin ymmärrys tekniikan mahdollisuuksista leviää.
Aiheesta enemmän
NAVI-ohjelma: http://www.navi-ohjelma.fi.
Paikannussanasto: http://www.tsk.fi/info/paikannussanasto.pdf
Taustat
Kirjoittaja: Antti Rainio, koordinaattori, NAVI-ohjelma (Henkilökohtainen navigointi)
Yhteyshenkilö: antti.rainio@navinova.com
Tutkimus: NAVI future
Yhteistyössä: NAVI-verkosto
Teknologiaohjelma: NAVI