Kopioi artikkelin PDF-versio
CTI eli tietokoneen ja puhelimen sulautuminen nähtiin vielä muutama vuosi sitten tietokonetekniikkana, joka rynni puhelinkeskuksiin. Kun digitaalisesta matkapuhelimesta on tulossa vallitseva puhelintekniikka ja se on kehittymässä mediapuhelimeksi, muuttuu koko CTI:n käsiteympäristö.
Tietokoneen ja puhelimen integraatio eli CTI on teknologiapohjaltaan uusiutumassa puhelinkeskus-palvelin-päätelaite -tyyppisestä ympäristöstä täysin IP(T)-protokollaa noudattaviin palvelinkeskeisiin ratkaisuihin.
CTI:n määritelmä on muuttumassa siten, että päätelaite (esim. kolmannen sukupolven matkapuhelin) nähdään osana kokonaista sulautettua verkkoratkaisua, jolla on omat ominaisuutensa ja palvelua tarjoavat resurssinsa kuten muillakin verkon elementeillä.
Semanttisella merkitystasolla suurin muutos on vielä vastassa: verkkotopologiat muuttuvat hierarkkisesta ja tiukasti rajoitetusta arkkitehtuurista vapaammin konfiguroitavaan, horisontaalityyppiseen palveluverkkoon. Käytännössä se tarkoittaa Kuvan 1 mukaista yhteen asiaan omistautuneiden palvelinten verkkoa, joka toimii web-mallin mukaisesti.
3G- ja 4G-protokollat
Mediapuhelintekniikoiden standardoimistyö on laajalle hajaantunut, jonka ansiosta kehitys kohti neljättä sukupolvea on nopeaa. Tavoitteena on sovellusten keskinäinen toimivuus eri ympäristöissä ja käytettävyys riippumatta loppukäyttäjän päätelaitteesta tai verkkoratkaisuista.
Neljännen sukupolven kehittämisessä on keskitytty pääasiassa laajan interaktiivisuuden mahdollistavien ohjelmisto- ja laitteistoteknologioiden sekä työkalujen standardointiin. Ongelmana on lähinnä se, että mitään ylempää, yhteen ratkaisuun perustuvaa standardia ei ole; meneillään olevat hankkeet ovat vain väljästi toisiinsa kytkettyjä.
Standardoimistyön tuloksena ovat syntyneet esimerkiksi kommunikointiprotokollat Telephony API, H.323 ja SIP (Session Initiation Protocol), jotka ulkoisesti pyrkivät tuottamaan samankaltaisia puhelunohjaus- ja sovellushallintaominaisuuksia, mutta perustuvat sisäisesti erilaisiin ratkaisuihin.
H.323 on puhelinmaailmasta lähtöisin oleva standardi, SIP saanut alkunsa tietokoneverkoista ja Internet-osaajilta. SIP:n etuna pidetään sitä, että se on ympäristöltään ja toteutukseltaan kevyt verrattuna H.323:n puhelinkeskusmaailmaan, jonka lukuisat toiminnot ovat tehneet standardista raskaan ja vaikeaselkoisen.
ITU:n (H.323) ja IETF:n (SIP) tuotoksia voidaan vertailla tarjottujen palveluiden, palvelun laadun (QoS), skaalautuvuuden, yhteensopivuuden ja kompleksisuuden osalta, jolloin huomataan niiden väliset selvät erot. Protokollien keskinäinen kilpailu tuntuu vauhdittaneen molempien standardien kehitystyötä huimasti, ja esiin tulleisiin ongelmiin onkin alettu kiinnittää huomiota.
Vuonna 1999 H.323 oli vielä edellä kattavuuden osalta muun muassa multimediasovelluksissa ja puhelintoiminnoissa. SIP on kuitenkin kirinyt välimatkan kiinni monilla ominaisuustasoilla. Kummankin protokollan kehittäjät miettivät nyt myös mobiliteetin hallintaan liittyviä ratkaisuja.
H.323:n kehitystyöhön on sijoitettu paljon resursseja, ja oletettavaa on, että jatkossa pyritäänkin hybridiratkaisuun: yhteensopivuutta pohditaan jo sekä IETF:n, ITU:n että ETSI:n (Tiphon) työryhmissä. Standardien kehityksessä keskeistä onkin koordinoida tehtävät saumattomaksi päästä päähän -toiminnaksi, vaikka signalointiprotokollat ja -tavat, joilla yhteensopivuus toteutetaan, poikkeaisivatkin toisistaan.
Neljännen sukupolven palveluverkko
Sovelluskehitys neljännen sukupolven mobiiliverkossa perustuu avoimiin IP-pohjaisiin ratkaisuihin. Kiinteiden ja langattomien verkkojen sulautumisen myötä myös mobiilikäyttäjät pystyvät käyttämään monimuotoisia palveluita, kuten multimediavirtoja hyödyntäviä videopuheluita, Web-televisiota, vuorovaikutteisia viestintämenetelmiä ja muita resursseja vaativia sovelluksia.
Palvelut profiloidaan käyttäjän toiveiden ja mieltymysten sekä sen hetkisen palveluprofiilin mukaisesti. Palveluprofiili sisältää tiedot muun muassa sijainnista ja käyttöympäristöstä, käytetystä päätelaitetyypistä sekä kaistanleveydestä.
Sovellukset mukautetaan älykkäiden käyttöliittymien ja muiden niin kutsuttujen verkkoälykkäiden ohjelmistotekniikoiden avulla (Web-intelligence, software agent). Mukauttamisella tarkoitetaan sitä, että palveluja tuotettaessa otetaan huomioon päätelaitteen ominaisuudet, verkon tietokannoista saatava informaatio ja loppukäyttäjän henkilötietokannan profiili.
Hajauttamalla sovelluslogiikka verkkoon ja rajoittamalla verkon turhaa käyttöä, voidaan käytettyjen päätelaitteiden kuormitusta vähentää. Käytännössä tämä merkitsee sitä, että mobiilipäätelaitteen CTI-palveluominaisuudet voidaan siirtää osaksi palveluverkkoa. Kyseisessä verkossa tietoa prosessoidaan, resursseja löydetään ja käytetään sekä multimediaa käsitellään hajautetusti. Myös transaktiot ovat hajautettuja.
Näin on mahdollista saavuttaa niin kutsuttu läsnä oleva palveluverkko (ubiquitous service network), jossa loppukäyttäjä saa päätelaitteen kautta hyvin joustavaa ja resursseiltaan monipuolista palvelua riippumatta siitä, missä varsinaiset palvelun suorittavat yksiköt fyysisesti sijaitsevat.
Java kiinnostaa puhelinvalmistajia
Nykyisistä teknologioista yksi varteenotettavimmista neljännen sukupolven ohjelmistokehityksessä on Java-ohjelmointikieli: se on eri alustoista riippumaton, hajautettava ja keveä. Java on alusta alkaen kehitetty verkkopohjaiseen ohjelmointiin: se tarjoaa sovelluskehittäjille valmiita, 4G-verkoissakin vaadittavia ominaisuuksia, kuten ohjelmankoodin siirrettävyyttä eri käyttöjärjestelmiin, skaalautuvuutta pieniinkin päätelaitteisiin sekä korkean turvallisuustason.
Viimeisin versio tästä laajalle levinneestä ohjelmointikielestä on Java2-alusta (JDK1.3). Se tarjoaa kehittyneet ohjelmistorajapinnat esimerkiksi mediapuheluiden ja verkkopalveluiden hallintaan sekä laajan valikoiman ohjelmistokirjastoja ja rajapintoja sovellusten rakentamiseksi myös neljännen sukupolven mobiiliverkkoihin.
Laajaa kiinnostusta varsinkin matkapuhelinvalmistajien keskuudessa on herättänyt Javan viimeisimmän version tuki mobiilipäätelaitteille J2ME:n (Java 2 Micro Edition) muodossa. Sen ja erillisen MIDP-konfiguraatin (Mobile Information Device Profile) avulla voidaan tukea muun muassa viestintä- ja puhelusovellusten kehittämistä mobiileihin päätelaitteisiin, joissa resurssit (näyttö, muisti, näppäimistö, verkkoyhteys) ovat rajatut.
Päätelaitekirjon kasvaessa on yhä tärkeämpää, että palveluiden tuottajilla on yhtenäinen rajapinta monimutkaistenkin sovellusten tuottamiseksi siten, että palvelut ovat kaikkien käyttäjien ulottuvilla heidän käyttämästään päätelaitteesta riippumatta. Onkin nähtävissä, että sovellusten rakenne muuttuu suuntaan, jossa niin sanottuja primitiivisovelluksia yhdistelemällä voidaan hoitaa monimutkaisia vertikaalipalveluita. Tälle lähestymistavalle on luontaista aggressiivinen sovellusten komponentointi ja varsinaisen vertikaalisovelluksen hajautuminen terminaalin ja verkon palvelinten välille.
Koska Javan teknologialähestymistapa tukee kyseisiä ratkaisumalleja, on se todennäköinen perusteknologia neljännen sukupolven sovellus- ja palvelujärjestelmäratkaisuille.
Ohjelmistot komponentteina
Sovellustasolla neljännen sukupolven verkon ero perinteiseen kytkentäpohjaiseen puhelinverkkoon on huomattava. IP-verkon ulottuminen kaikkialle, päätelaitteista riippumaton verkkoyhteys sekä mahdollisuus hajauttaa palvelut, eivät pelkästään mahdollista aivan uudenlaisia palvelukonsepteja, vaan niiden myötä palveluja voidaan tarjota entistä pienemmillä resursseilla.
Nykyisten CTI-palvelujen ongelmana on käytettävien teknologia-alustojen kompleksisuus ja hankala integrointi esimerkiksi operaattoriportaaliin.
Pitkälle viety komponentoituminen ja palvelinlähestymistapa mahdollistavat uudenlaiset liiketoimintamallit, jolloin operaattorikenttään tulee uudentyyppisiä erikoistuneita palveluntarjoajia. Samalla palvelut on helpompi suunnitella ja valmistella niin, että toiminta voidaan aloittaa pieninkin ponnistuksin.
Avainstrategiana voidaankin nähdä komponentoituminen yhdistettynä erikoistumiseen, esimerkiksi matkailu-, lääkäri-, viestintä- ja pelipalvelut. Tällöin pienetkin ideat voivat lyödä itsensä läpi, ja näin kuluttajan valinnanmahdollisuudet lisääntyvät. Tämä ei kuitenkaan tule olemaan ongelmatonta: kuluttaja voi esimerkiksi kärsiä ylitarjonnasta, ja tuottajat joutuvat taistelemaan markkinoista entistä kiivaammin. Se taas vaikeuttaa tekniikan kehittämistä, koska kustannusrakennetta on karsittava.
Palvelu keventää neuvottelukuormaa
Yksi tulevaisuuden perustavista CTI-palvelusegmenteistä on IP-puhelinverkossa toteutettava multimediamuotoinen monipisteneuvottelu (multipoint conference call) sekä tälle teknologia-alustalle suunnitellut palvelusovellukset.
Monipisteneuvottelu voidaan toteuttaa kolmella tavalla. Ensimmäisessä menetelmässä jokainen neljännen sukupolven verkon puhelin (endpoint) kykenee vastaanottamaan kunkin neuvottelussa mukana olevan osapuolen signalointi-, ääni- ja videovirrat (streaming media), käsittelemään ne paikallisesti päätelaitteella ja esittämään käyttäjäystävällisessä muodossa.
Käyttäjän tuottama mediasisältö (ääni, video, data) lähetetään neuvottelun eri osapuolille. Tämä vaatii suurehkoja resursseja niin verkkoyhteyksien kuin päätelaitteenkin osalta: esimerkiksi videokuva on muokattava dynaamisesti niin, että neuvottelun viiden jäsenen videovirrat saadaan mukautettua pienpäätelaitteen rajallisen kokoiseen näyttöön.
Toisessa menetelmässä päätelaitteiden vastuu kevenee, kun media käsitellään keskitetyissä verkkopalvelimissa (Multipoint Control Unit, MCU). Päätelaitteille lähetetään valmiiksi yhdistetty ja oikeankokoiseksi sovitettu kuvavirta sekä siihen miksattu ääni.
Palvelimet voivat olla lisäksi vastuussa myös koko neuvottelun hallinnasta. Näin voidaan ensimmäistä vaihtoehtoa huomattavasti tiukemmin kontrolloida osapuolten liittymistä neuvotteluun ja toteuttaa esimerkiksi puheenjohtaja-tyyppisiä palveluja.
Kolmas tapa on näiden yhdistelmä. Tällöin MCU-palvelimia käytetään tarvittavilta osin. Tässä mallissa resurssipalvelimet yksilöidään eri tehtäviin, ja niiden verkko muodostaa palvelun kokonaisresurssin.
Agentit valvovat
Käyttäjää neljännen sukupolven verkossa edustavat niin kutsutut agentit. Niiden ansiosta eri tukiasemien ja päätelaitteiden välinen liikenne on vaivatonta. Tämän vuoksi käyttäjä voi näkyä verkossa useammassa kuin yhdessä paikassa sisään kirjoittautuneena. Tällainen mobiiliuden hallinta vaatii komponentteja, jotka ylläpitävät käyttäjän profiilia (rekisteripalvelimia) ja valvovat käyttötapahtumien loogisuutta (sessionhallintapalvelin). Profiiliin voidaan tallettaa muun muassa tiedot käyttäjän senhetkisestä sijainnista, pyynnöt tulevien puheluiden edelleen välittämisestä ja käyttäjän alias-tunnuksia.
Rekisteripalvelimia voidaan myös hyödyntää muodostettaessa rajattuja käyttäjävyöhykkeitä, jolloin vain rekisteröityneet osapuolet ja palvelut "näkevät" toisensa verkossa. Ulkopuolisilta evätään pääsy vyöhykkeeseen, joita voivat olla yritysten sisäiset verkot sekä alueverkot ja -palvelut (advanced zoning services). Tämän tyylisistä palvelinratkaisuista käytetään nimitystä portinvartija (gatekeeper).
Hajautettu resurssiverkko
Neljännen sukupolven mobiilit päätelaitteet ovat edeltäjiensä tavoin ominaisuuksiltaan ja resursseiltaan työpöytämikroja heikompia. Sovellusten ajoon käytettävät resurssit, kuten muistin määrä ja prosessoriteho, vaihtelevat suuresti käyttötarkoituksesta, laitetoimittajasta ja -versiosta riippuen.
Jotta kehitettyjä palveluita voitaisiin käyttää tehokkaasti erilaisissa ajoympäristöissä ja palvelutilanteissa, on tärkeää, että osa tarvittavista resursseista saadaan ja prosessoidaan muualla verkossa sen sijaan, että se prosessoitaisiin käyttäjän päätelaitteessa. Niin ikään tarvittavien ominaisuuksien lainaaminen tai vuokraaminen on todennäköinen toimintatapa, myös liiketoiminnallisesti. Neljännen sukupolven ajatteluun kuuluukin sekä resurssien, ominaisuuksien että ohjelmistokomponenttien vuokraaminen. Tällöin vaikkapa runsasta laskentaa vaativat operaatiot (sähköpostin salaus tai mediakoodekki) kannattaa tehdä erillisellä palvelimella, jolloin käyttäjä voi vapaasti hyödyntää muita sovelluksia.
Erilaisten sovellusportaalien käyttö web-portaalien rinnalla mobiilipalvelujen tuotannossa kasvaa. Ohjelmistoa tai tarvittavia komponentteja palvelimelta ladattaessa voidaan jo etukäteen arvioida asiakkaan päätelaitteen ominaisuudet ja tarvittaessa hajauttaa osa sovelluksesta verkkoon, ei päätelaitteelle.
Tulevaisuudessa käyttäjät hankkivat tarvitsemansa palvelut suoraan sovelluspalvelimilta tai portaaliverkosta, silloin kun se hänelle parhaiten sopii tai käyttäjän profiiliin on asetettu. Näin tuotetta ei tarvitse ostaa jatkuvaan käyttöön, vaan käytön jälkeen tarpeeton sovellus poistetaan tai siirretään automaattisesti takaisin verkkoon.
Käytä ja heitä pois
Nykyisiin matkapuhelimiin verrattuna neljännen sukupolven päätelaitteissa suurin osa sovelluksista ladataan verkosta vain tarvittaessa. Näin sovellukset eivät ole päätelaitekohtaisia, kuten monissa nykyisissä matkapuhelimissa, vaan samoja sovelluksia voidaan käyttää eri laitteissa. Neljännen sukupolven verkossa käyttäjä voi siis tarpeen vaatiessa keskeyttää käyttämänsä sovelluksen ja siirtää sen verkkoon myöhempää käyttöä varten. Verkkoon siirretty sovellus voidaan sitten myöhemmin aktivoida uudelleen esimerkiksi eri päätelaitteella, jossa on paremmat resurssit sovelluksen käyttöön.
Esimerkkinä ensimmäisistä tämän tyyppisistä sovelluksista voidaan mainita mobiilipelit. Jokainen pelitaso ladataan kerrallaan ja välidatan (tulokset, tilanne) tallennetaan verkkoon omaan kansioonsa. Kun taso on pelattu, voidaan verkosta ostaa uusi taso ja tuhota vanha. Pidemmälle vietynä seuraava taso tai vaadittu toiminnallisuus voidaan kilpailuttaa niin, että käyttäjän agentti vertaa hintoja eri komponenttitarjoajien kesken ja ostaa halvimman tai käyttäjän profiiliin parhaiten sopivan palvelun. Näin ollen ohjelmiston käyttö kuluttajamarkkinoilla lähestynee nykyistä sisällönkäytön mekanismia: lataa, käytä, heitä pois.
Tulevaisuuden kehittyneet komponenttipohjaiset sovellukset aiheuttavat muutospaineita myös verkon palveluiden laskutukseen. Maksavatko asiakkaan verkon käytöstä, käytetyistä sovelluksista, sisällöstä, sovelluspalvelimien käytöstä vai kaikista? Vyyhti on varsin ongelmallinen varsinkin juridiikan ja liiketoiminnan kannalta, joten myös teknologian kehittäjien puolelta on odotettavissa monia mielenkiintoisia ratkaisuja aivan lähitulevaisuudessa.
Uuden sukupolven CTI-palvelut
Oulun yliopiston MediaTeam-tutkimusryhmän kehittämä Beethoven-mediapuhelinalusta on kokonaisarkkitehtuuri. Se on rakennettu siten, että uusia langattomia ja langallisia palveluja voidaan luoda verkkoon sulautettujen rajapintatekniikoiden avulla. Beethovenin verkkoyksikkö tarjoaa rajapinnan, jonka kautta lisäarvoa tuovien palvelujen kehittäjät voivat käyttää ydinpalveluja suoraan (kuva 3).
Verkkoyksikkö toimii palveluna, jolla voidaan luoda kahden päätelaitteen välisiä mediapuheluita ja kontrolloida niitä. Kolmen tai useamman käyttäjän konferensseja voidaan luoda verkkoyksikön päälle rakennetun konferenssipalvelun avulla.
Monipuoliset palvelut vaativat mediavirtojen (ääni, kuva, data) tehokasta synkronointia ja käsittelyä. Tämän hoitaa mediankäsittely-yksikkö, jonka toteutuksessa on hyödynnetty MS-DirectShow'n tarjoamaa tekniikkaa.
Beethovenin käyttökohde voisi olla esimerkiksi puhelinluettelo, josta muutamalla klikkauksella voisi soittaa useamman käyttäjän konferensseja tai jakaa sovelluksia monen langattoman päätelaitteen kesken.
Hajautettujen agenttien verkko
MediaTeam ja VTT Elektroniikan Wireless Internet Laboratory ovat kehittäneet ohjelmistoagenttiverkon (Distributed Agent Network, DAN). DANin tavoitteena on yhdistää erilaisia päätelaitteita, resursseja ja palveluja käyttäjien kannalta yhtenäiseksi ja helppokäyttöiseksi kokonaisuudeksi. Tavoitteena on myös tutkia niin kutsuttua täysin ohjelmoitavaa verkkoa niin, että kaikkialla läsnä olevan verkon palveluvaatimukset saadaan toteutettua (pervasive, ubiquitous communications).
Palvelun tarjoajien kannalta DAN on helposti laajennettavissa, koska hajautetun arkkitehtuurin ansiosta järjestelmä pyrkii resurssien optimikäyttöön muun muassa aistivien rajapintatekniikoiden avulla. Haasteena hajautetun CTI-palvelualustan hallinnassa ovat käyttäjän liikkuvuudesta aiheutuvan sijaintitiedon ylläpito, eri käyttäjien yksiselitteinen tunnistaminen sekä verkon toiminta satojen, jopa tuhansien käyttäjien ja resurssien ympäristössä.
DAN-järjestelmässä on jokaiselle käyttäjälle varattu henkilökohtainen verkkoagentti, jonka avulla löytyvät sekä resurssit että palvelut ja joka hoitaa kaiken yhteydenpidon eri paikoissa olevien resurssien ja käyttäjän prosessien kesken. Verkkoagentti voi myös luoda avukseen uusia agentteja, jotka voivat esimerkiksi ylläpitää käyttäjäprofiilia, kalenteritietoja tai osoitekirjaa.
Agenttiverkon päälle on rakennettu kuvitteellinen kauppapaikka, jossa ohjelmistoagentteja käytetään sähköisen kaupankäynnin ja multimediapohjaisen viestinnän lisäarvopalvelujen integroimiseen aivan uudenlaiseksi vuorovaikutteiseksi mobiiliksi multimediapalveluksi (kuva 4). Demonstraatiossa asiakas voi pyytää omaa agenttia etsimään parasta palveluntarjoajaa sekä muodostamaan videoneuvotteluyhteyden kaupankäynnin ajaksi.
Aiheesta enemmän
Oulun yliopiston Mediateam: www.mediateam.oulu.fi
VTT Wireless Internet Laboratory: www.ele.vtt.fi/wil/
MIDP-profiili: http://www.javasoft.com/products/midp/
Computer telephony integration (CTI) is a key technology area to aid the convergence to ubiquitous (or pervasive), always on-line, and server-based mobile services. Media and IP-based telephony techniques form the basis for this convergence.
In the basic network of tomorrow, all entities are regarded as addressable resources that have the required properties, and of which the services are collected, combined, and used. The topology is shifting from a vertical protected architecture to horizontal, where its control and usage is based on high-level management mechanisms. We are on a fast track to the fourth generation of communication technology (4G), where resources will have sentinel interfaces and activity of their own, capable of fulfilling various service tasks.
From the technological viewpoint, the challenges lie in mobility and smart coding of different levels, enabled by, e.g., new protocol techniques, such as IPv6, SIP, and multimedia management.
The other trend is the miniaturizing and condensing of physical equipment, with a growing number of resources to allocate and share. In CTI and the pervasive world, even mobile terminals can be treated or act as servers.
Therefore the equipment, e.g., mediaphones and wireless PDAs, can perform multiple roles in the lives of end-users, and act as, for instance, control devices, entertainment centers, instant messangers, presence managers, and rich-telephones with embedded media properties.
The MediaTeam research group is focusing on those technologies and services with which the fourth generation of communications in computer telephone integration can be realized. The projects vary from developing mediaphone platforms and internet shopping centers to ourdoors field testing in a 'Mobile Services Laboratory' environment. For more information, see http://www.mediateam.oulu.fi.
These projects belong to the TLX programme of the National Technology Agency (Tekes). The contact person is Jaakko Sauvola (jaakko.sauvola@oulu.fi).
Kämmentietokoneista on tullut matkapuhelimien ohella yksi merkittävimpiä ja nopeimmin kehittyviä tietokoneteollisuuden osia: tekniikka on kypsynyt, ihmisten kulutustottumukset muuttuneet ja kehitystyö edennyt niin, että laite- ja ohjelmistoalustojen kehitys on saanut sekä matkapuhelin-, viihde-elektroniikka- että tietokonelaitevalmistajat mukaan.
Kevyet ja pienet käyttöjärjestelmät, kuten Symbianin EPOC, Palm Computingin Palm OS ja Microsoftin Windows CE (Pocket PC) ovat omalta osaltaan vauhdittaneet kilpailua ja kehitystä eri sovellusalueilla. Suurin vaikutus lienee kuitenkin ollut uusilla standardeilla ja protokollilla, jotka määrittelevät sovellusten liikkumisen resursseiltaan monipuolisissa langattomissa verkkoympäristöissä.
Käyttöjärjestelmät eivät voi olla nopeasti muuttuvassa 4G-ympäristössä staattisia tai monoliittisia järjestelmiä, vaan niiden täytyy olla toiminnoiltaan hajautettavia, joustavia ja laajennettavia.
Neljännen sukupolven kaikkialla läsnäoleva IP-verkko ja siihen suunnitellut ohjelmistotekniikat multimediaominaisuuksineen ovatkin yksi merkittävimmistä tekijöistä, jotka edistävät PDA-laitteiden suosion kasvua lähivuosina.
Symbianin EPOC on hyvä esimerkki käyttöjärjestelmästä, joka on alusta alkaen rakennettu komponenteista. Näin ollen perinteiset CTI-ominaisuudet on komponentoitu selkeästi omiksi kehitettäviksi kohteikseen uusien rinnalle. EPOC-arkkitehtuuri koostuu koneista (engines), palvelimista (servers) ja kirjastoista (packages). Tämä mukautuva luonne tekee siitä sopivan käyttöjärjestelmän lähitulevaisuuden uusille kämmentietokoneille.
Ei ole enää olemassa yhtä ainoaa EPOC-järjestelmää, vaan siitä on useita niin kutsuttuja referenssimalleja(Device Family Reference Designs, DFRD). Jokaisella on omat aikataulunsa ja ne riippuvat täysin käyttöliittymien toteutusaikatauluista.
Laiteperheen referenssimallin sisällä ytimen sovellusrajapinnat (järjestelmäkirjastot, kernel, skeduleri, virtuaalikone ...) ovat samoja. Tähän lasketaan mukaan myös käyttöliittymien sovellusrajapinnat.
Laiteperheiden sisällä noin 80 prosenttia sovellusrajapinnoista ovat samoja. Käyttöliittymät ovat erilaiset, mutta ne on toteutettu samalla periaatteella. Täysin modulaariset sovellukset auttavat ohjelmien siirrettävyyttä.
Laiteperheitä on kolme: Crystal (kommunikaattoriperhe), Quartz (pieni kommunikaattoriperhe) ja Pearl (älypuhelinperhe). Tieto on yhteensopivaa kaikkien laitteiden välillä ja yli 70 prosenttia koodista on samaa.
Kirjoittajat: professori Jaakko Sauvola sekä tutkijat Saku Kaukonen, Anja Keskinarkaus, Jani Korhonen ja Perttu Sliden ovat Oulun yliopiston MediaTeam Oulu -tutkimusryhmästä.
Yhteystieto: jaakko.sauvola@oulu.fi
Tutkimushankket: CTI (agenttiverkot), Duchess (mediapuhelimet) ja Red Skin (4G-verkot).
Yhteistyössä: Oulun Yliopisto MediaTeam, VTT WIL, Nokia, Sonera, Oulun Puhelin, CCC, Koilismaan Yrityspalvelukeskus, IBM ja Sun Microsystems.
Teknologiaohjelma: TLX